Viittä vaille valmiina

Tässä sitä nyt ollaan. Kouvostoliittolainen teräsmimmi istuu avuttomana Murun olohuoneessa läppäri sylissä ja yrittää keksiä, miten tätä blogia pitäisi alkaa kirjoittamaan. Kangasala on harmaa ja sateinen, kuten kirjoittajan mielikin. Ulos on pitänyt lähteä jo aikoja sitten, mutta olen jämähtänyt tähän. Olen kirjoittanut valehtelematta viisi pitkää tekstiä, mutta aina julkaisuhetkellä tullut siihen lopputulokseen, ettei teksti vastaa läheskään sitä, mitä sen haluaisin olevan. Nyt, kuusi tuntia myöhemmin se on vihdoin tässä. Ei täydellisenä, mutta minunlaisena.

Blogi. Pelkkä ajatus on saanut ihoni nousemaan kananlihalle. En lue blogeja, enkä oikein koskaan ole ymmärtänyt lifestyle-blogien päälle. Miksi ne ihmisiä kiinnostaa? Miksi blogiskeptikko siis itse alkaa kirjoittaa blogia!?

Syy on itselleni uskotellen jopa ihan uskottava. Haluan perheeni, ystävieni ja tuttavieni tietävän, mitä minulle kuuluu. Heinäkuun 28. päivä lähtee Helsinki-Vantaalta lento, joka vie minut vuodeksi unelmieni seikkailulle Uuteen-Seelantiin. Kymmenen tunnin aikaero tekee yhteydenpidosta hankalaa eikä kaikkien kanssa yksinkertaisesti ole mahdollisuutta pitää jatkuvasti ja säännöllisesti yhteyttä. Toisekseen haluan itselleni jonkinlaisen matkakertomuksen. En ole koskaan ollut mikään päiväkirjaihminen ja tuskin tulen sellaiseksi reissun aikana muuttumaan. Jääpähän sitten jotakin käteen reissun jälkeenkin. Kun mennyttä vuotta alkaa jälkikäteen puimaan, monet asiat ovat varmasti jo ehtineet unohtua siihen mennessä.

Kuinka paljon mahtuu
pieneen Hiaceen?

Lähtöön on enää kolme viikkoa, mutta valmistautumiseen on mennyt viimeiset puoli vuotta. Eläimille (koira ja kani x2) on hommattu uusi koti, talo on myyty ja paperihommat (pitäisi olla) plakkarissa. Hakupapereita ja muita lappusia sai täytellä sielunsa kyllyydestä hermojen viimeisetkin säikeet äärirajoilla. Viisuminhakuprosessissa meinasi mennä järki, kun NZ:n ulkoministeriön sivusto ei suostunut yhteistyöhön. Parit pikku raivarit (ja pullon skumppaa) se vaati, mutta viisumi tuli lopulta muutamassa päivässä hakemuksen jättämisestä.
Muutto omakotitalosta teki myös aika tiukkaa. Mihin ihmeeseen kaikki kuuden vuoden aikana kertyneet tavarat mahtuu, kun ei ole paikkaa, mihin muuttaa? Lopunperin varastotilat löytyivät siskon vinttikomerosta ja sukulaismiehen firman kellaritiloista. Vuokraakin kuulemma peritään vain "Yhren tähren". Äiskä ja iskä lupasivat majoittaa "kodittoman" kuukaudeksi (ja adoptoida joitakin tavaroita, mm. maitotonkat, perunalaatikot ja kitaran). Evakuoiduin tosin Kouvolasta Kangasalalle heti, kun kesälomani heinäkuun alussa alkoi.

Both a little scared
Neither one prepared
Beauty and the beast

Papereiden setvimisestä ja käytännön järjestelyistä on vielä selvinnyt kunnialla, mutta henkinen kantti on ollut todella kovalla koetuksella. Luopumisprosessi on vaatinut enemmän voimavaroja, kun osasin koskaan kuvitella. Kymmenien unettomien öiden ja satojen kyynelten jälkeen teki monesti mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa, etten pysty tähän. Mutta tässä sitä ollaan, viittä vaille valmiina lähtöön. Valmiina siksi, etten jäänyt hetkeksikään ajatuksieni kanssa yksin. En voi koskaan kiittää tarpeeksi siitä tuesta, mitä olen läheisiltäni saanut. Haluankin kiittää perhettäni, sisaruksia, sukulaisia, ystäviä, työkaveria ja pomoa kannustuksesta ja siitä, että teitte haaveeni mahdolliseksi. Suurin kiitos kuuluu Murulle, joka on tapaamisestamme lähtien tiennyt, että olen lähdössä reissuun, ja silti seisonut rinnalla koko prosessin ajan, antanut mun hössöttää ja kiukutella, olla joskus jopa todella v-mäinen. Tiedän sinun olevan ylpeä minusta. Kiitos!

En lupaa mitään päätähuimaavia matkakertomuksia enkä saippuaoopperaa. Odotan reissulta upeita kokemuksia, vaikka vastoinkäymiusiltäkään ei varmasti voi välttyä. Tervetuloa siis mukaan matkaani maailman toiselle puolelle! Pää pystyssä, katse kohti horisonttia!

A whole new world
Every turn a surprise
With new horizons to pursue
Every moment, red letter
I'll chase them anywhere
There's time to spare
I'll chase them anywhere
There's time to spare
Let me share this whole new world with you